Kävelyn suunnalla ei näyttänyt olevan tarkoitusta.
Ei huimannut eikä ollut liikaa mitään.
Taivas ei ollut turhan kirkas eikä siten vaatinut ylimääräisiä ponnistuksia.
Kukat eivät olleet vielä puhjenneet,
eikä kukaan tiennyt mitä odottaa.
Ei ollut tarvetta
odotukselle.
Sinä katsoit tarkkaan hiekkaan sotkeutunutta kastematoa,
enkä minä vaatinut silloin mitään muuta.
Rakastin taivaan harmautta ja keskinkertaista säätä.
Sitä myös, etten tiennyt mitä ajatella,
ei ollut
ajatellun vaadetta,
ei seuraavaa aikomusta.
Et voinut millään tietää, miten vaikeaa on löytää tyhjyyden hetki.
